Vastuullinen pelaaminen

Vastuullisen pelaamisen perusta

Heti kun pelaaja luo pelitilin tai asettaa ensimmäisen talletuksen, sitoutuminen pelisääntöihin alkaa. Vastuullinen pelaaminen tarkoittaa, että pelaaminen pysyy vapaaehtoisena, hallittuna ja omien rajojen sisällä tapahtuvana ajanvietteenä. Pelaamista ei tule käyttää taloudellisten ongelmien ratkaisemiseen eikä stressin tai muiden ikävien tunteiden käsittelyvälineenä. Kun pelaaminen pysyy viihteenä, se ei hallitse arkea, vaan arki hallitsee pelaamista.

Vastuullisuus ei tarkoita ainoastaan rajojen asettamista, vaan myös kykyä tunnistaa omat pelitottumukset ja reagoida niihin ajoissa. Pelaajan tulisi tuntea pelinsä säännöt, kertoimet ja voiton todennäköisyydet ennen kuin hän panostaa rahaa. Tieto siitä, että pelit on suunniteltu talon eduksi, auttaa pitämään odotukset realistisina. Pelaaminen on viihdettä, ei tulonlähde eikä tapa parantaa taloudellista tilannetta.

Vastuullisen pelaamisen periaatteet koskevat myös peliaikaa, rahankäyttöä ja tunteiden hallintaa. Pelaajan tulee pystyä lopettamaan pelaaminen silloin, kun hän on itse päättänyt lopettaa, eikä silloin, kun peli sen sallii. Pelisessioiden säännöllinen arviointi auttaa havaitsemaan muutokset omassa käytöksessä ennen kuin ne kasvavat ongelmiksi.

Käytännön keinot hallinnan tukemiseksi

Ennalta asetetut rajat ovat tehokkain yksittäinen keino pitää pelaaminen hallinnassa. Pelaajan tulee päättää etukäteen, kuinka paljon rahaa hän on valmis käyttämään, ja pitää tästä päätöksestä kiinni myös silloin, kun peli ei mene suotuisasti. Raharaja tulee asettaa sen mukaan, mitä pelaajalla on varaa menettää ilman, että se vaarantaa arjen välttämättömiä menoja, kuten vuokraa, ruokaa, laskuja tai muita velvoitteita.

Pelkän raharajan asettaminen ei riitä, vaan pelaajan tulee myös päättää pelisession pituus ennen aloittamista. Ajan seuraaminen on yhtä tärkeää kuin rahan seuraaminen, sillä pitkittynyt pelaaminen altistaa harkintakyvyn heikkenemiselle. Taukojen pitäminen pelin aikana auttaa säilyttämään selkeän näkemyksen omasta tilanteesta. Jos pelaaminen ei tunnu enää hallitulta, oikea ratkaisu on lopettaa istunto välittömästi, ei jatkaa sitä.

• Aseta raharaja etukäteen ja pidä siitä kiinni.
• Pelaa vain sellaisella rahalla, jonka menettäminen ei vaaranna arkea.
• Päätä pelisession pituus ennen aloittamista.
• Älä yritä voittaa tappioita takaisin.
• Pidä taukoja ja lopeta, jos pelaaminen ei tunnu enää hallitulta.

Pelisession sisällä kannattaa myös seurata omaa vireystilaa. Väsyneenä, stressaantuneena tai muuten tavallisuudesta poikkeavassa mielentilassa tehdyt päätökset ovat usein huonompia kuin selkeässä tilassa tehdyt. Pelaajan kannattaa asettaa itselleen muistutus siitä, milloin istunto alkoi ja milloin se on tarkoitus päättää. Tällaiset käytännön keinot tukevat rajojen pitämistä myös silloin, kun peli on jännittävimmillään.

Tappioiden jahtaaminen

Tappioiden jahtaaminen on yleisin yksittäinen tekijä, joka muuttaa hallitun pelaamisen ongelmalliseksi. Ajatus siitä, että hävitty raha on saatava takaisin, johtaa helposti suurempiin panoksiin ja pidempiin pelisessioihin. Todellisuudessa tappioiden jahtaaminen harvoin tuottaa toivottua tulosta, vaan se kasvattaa tappioita entisestään. Peli ei tiedä, kuinka paljon pelaaja on hävinnyt, eikä se anna tappioille takaisinmaksuaikaa.

Kun pelaaja yrittää voittaa tappioita takaisin, hän tekee päätöksiä tunteiden, ei järjen pohjalta. Tällöin hän todennäköisesti rikkoo omat raharajansa ja jatkaa pelaamista pidempään kuin oli suunnitellut. Sen sijaan että tappioiden jahtaaminen korjaisi tilanteen, se syventää sitä: mitä enemmän pelaaja panostaa, sitä suuremmaksi tappio voi kasvaa. Tappio on jo tapahtunut, eikä sitä voi perua uusilla panoksilla.

Oikea tapa suhtautua tappioon on hyväksyä se osana pelaamista ja päättää istunto siihen. Pelaaja, joka pystyy lopettamaan tappion jälkeen, säilyttää hallinnan itsellään. Sen sijaan pelaaja, joka jatkaa tappioiden perässä, luovuttaa hallinnan pelille. Tappioiden jahtaamisen tunnistaminen omassa käytöksessä on merkki siitä, että pelaamisen rajoja tulee kiristää tai että pelaamista tulee väliaikaisesti vähentää.

Reality checkit ja pelitauot

Pelaamisen aikana ajan- ja rahankäytön hahmottaminen voi vääristyä, sillä pelit on suunniteltu pitämään pelaaja sitoutuneena. Tämän vuoksi pelaajan on hyvä käyttää hyväkseen sellaisia työkaluja kuin pelimuistutukset, jotka kertovat pelin keston ja kulutetun rahan. Nämä muistutukset auttavat pitämään todellisuuden mielessä kesken pelisession. Ne toimivat parhaiten, kun pelaaja suhtautuu niihin vakavasti eikä sivuuta niitä pelin jatkamiseksi.

Jäähdyttelyjakso eli cooling-off -jakso on lyhyt tauko pelaamisesta, jonka aikana pelaaja voi arvioida omaa tilannettaan ilman pelin aiheuttamaa painetta. Tällainen jakso voi olla tarpeen silloin, kun pelaaja huomaa pelaavansa useammin tai suuremmilla panoksilla kuin oli suunnitellut. Jäähdyttelyjakson aikana pelaaja voi pohtia, haluaako hän jatkaa pelaamista ja millä ehdoilla. Se ei ole pysyvä ratkaisu, mutta se antaa tilaa harkinnalle.

Pidempi pelitauko on paikallaan silloin, kun pelaaja tunnistaa itsessään merkkejä siitä, että pelaaminen on alkanut hallita häntä. Pelitauko voi olla määräaikainen tai jatkua niin kauan kuin pelaaja kokee sen tarpeelliseksi. Pelaajan kannattaa miettiä etukäteen, mitä hän tekee pelitauon aikana, jotta vapautunut aika ei kohdistu muihin impulsiivisiin toimintoihin. Pelitauko on tehokas keino katkaista automatisoitunut pelaamiskierre.

Riskien tunnistaminen ajoissa

Ongelmallinen pelaaminen ei kehity yhdessä yössä, vaan se etenee usein vähitellen ja huomaamatta. Mitä aikaisemmin pelaaja tunnistaa omat rajansa, tunteensa ja kulutuksensa, sitä helpompi hänen on puuttua tilanteeseen ennen kuin seuraukset kasvavat. Varhainen puuttuminen on aina kevyempi toimenpide kuin korjaaminen silloin, kun ongelmat ovat jo kasvaneet suuriksi. Siksi pelaajan kannattaa arvioida omaa pelaamistaan säännöllisesti, ei ainoastaan silloin, kun jotain ikävää tapahtuu.

Pelaamisen riskit kasvavat, kun pelaaja siirtyy pelaamaan uusia pelejä, joita hän ei tunne, tai kun hän lisää panostensa suuruutta. Myös pelaamisen siirtyminen yksityisempään ympäristöön, kuten omaan kotiin, voi vähentää ulkoista valvontaa ja lisätä riskiä. Pelaajan kannattaa keskustella pelaamisestaan läheistensä kanssa ja ottaa vastaan palautetta, jos läheiset ilmaisevat huolensa. Ulkopuolinen näkökulma näkee usein muutokset, joita pelaaja itse ei huomaa.

Merkit siitä, että pelaaminen on lakannut olemasta viihdettä

Tiettyjen merkkien toistuva esiintyminen voi kertoa siitä, että pelaaminen on muuttunut viihteestä ongelmaksi. Pelaajan kannattaa pysähtyä arvioimaan tilannettaan, jos hän huomaa itsessään seuraavia käyttäytymismalleja:

• pelaaminen jatkuu, vaikka siitä aiheutuu huolta itselle tai läheisille
• pelaamiseen käytetty raha kasvaa vähitellen ilman, että pelaaja itse sitä täysin tiedostaa
• ajatukset palaavat jatkuvasti pelaamiseen myös pelisessioiden ulkopuolella
• omia tappioita vähätellään tai peitellään muilta
• arjen velvollisuudet, kuten työ, opiskelu tai perhe-elämä, jäävät taka-alalle pelaamisen vuoksi

Yksittäinen merkki ei vielä tarkoita ongelmaa, mutta useiden merkkien samanaikainen esiintyminen voi viitata siihen, että tukea tarvitaan. Pelaajan kannattaa suhtautua näihin merkkeihin vakavasti eikä vähätellä niitä. Mitä aikaisemmin pelaaja myöntää itselleen, että pelaaminen on muuttunut, sitä helpompi hänen on hakea apua ja palauttaa pelaaminen hallintaan. Huolen tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti muutosta.

Muita mahdollisia merkkejä ovat valehtelu pelaamisen määrästä, lainan ottaminen pelaamista varten tai pelaaminen salaa muilta. Myös ärtyneisyys silloin, kun pelaaminen ei ole mahdollista, voi kertoa riippuvuuden kehittymisestä. Pelaajan kannattaa kysyä itseltään, onko pelaaminen edelleen hauskaa ja vapaaehtoista vai onko siitä tullut pakonomaista. Rehellinen vastaus tähän kysymykseen on tärkeä mittari.

Alaikäisten suoja

Rahapelaaminen ei kuulu alaikäisille, ja heidän suojaamisensa pelaamisen haitoilta on aikuisten vastuulla. Pelaajan tulee huolehtia siitä, että kirjautumistiedot, maksutavat ja muut pelaamiseen liittyvät välineet eivät ole lasten tai nuorten saatavilla. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että pelitilin salasanaa ei jaeta ja että laitteille, joilla pelaaminen tapahtuu, on asetettu asianmukaiset suojaukset.

Alaikäisten suoja ei rajoitu pelkästään teknisiin ratkaisuihin. Aikuisten kannattaa myös keskustella lasten ja nuorten kanssa rahapelaamisen riskeistä ja siitä, miksi se on aikuisille tarkoitettua toimintaa. Myös pelien demoversiot ja ilmaispelit voivat herättää lapsissa kiinnostuksen rahapeleihin, joten niiden käyttöä kannattaa seurata. Vanhempien oma esimerkki on merkittävä tekijä siinä, miten lapset suhtautuvat rahapelaamiseen myöhemmin elämässään.

Mikäli pelaaja epäilee, että alaikäinen on päässyt käsiksi pelitilille tai pelivälineisiin, tulee asiaan puuttua välittömästi. Pelaajan tulee myös huolehtia siitä, että pelitilin sulkeminen tai rajoittaminen on mahdollista tarvittaessa. Alaikäisten suoja on yhteiskunnallinen velvoite, joka koskee jokaista pelaajaa ja jokaisen pelaajan lähipiiriä.

Tukipalvelut Suomessa

Suomessa on saatavilla useita tunnettuja palveluita, joista saa tukea ja lisätietoa rahapelaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Näiden palveluiden käyttö on vapaaehtoista ja luottamuksellista, eikä niihin hakeutuminen edellytä ongelman olevan jo vakava. Myös läheiset voivat hakea tukea näistä palveluista, sillä rahapelaamisen haitat koskettavat usein koko perhettä.

THL julkaisee tietoa rahapelihaitoista, ehkäisystä ja suomalaisesta palvelujärjestelmästä. THL:n tuottama materiaali perustuu tutkittuun tietoon ja auttaa ymmärtämään rahapelaamisen vaikutuksia yksilöön ja yhteiskuntaan.

Peluuri tarjoaa kiireellistä apua, keskustelutukea ja ohjausta rahapelaamiseen liittyvissä vaikeuksissa. Peluuriin voi ottaa yhteyttä myös silloin, kun pelaaja ei ole vielä varma, onko hänellä ongelma, mutta haluaa keskustella asiasta luottamuksellisesti.

Päihdelinkki tarjoaa oppaita ja verkkosisältöjä oman pelaamisen arviointiin ja hallinnan tukemiseen. Päihdelinkin materiaalit soveltuvat myös omatoimiseen työskentelyyn, kun pelaaja haluaa seurata omaa pelaamistaan ja kehittää hallintakeinojaan.

Tukipalveluihin hakeutuminen on aina järkevä ratkaisu, ei merkki heikkoudesta. Mitä aikaisemmin pelaaja tai hänen läheisensä ottaa yhteyttä tukipalveluun, sitä helpompi tilannetta on usein korjata. Kukaan ei ole velvollinen selviytymään yksin, ja avun pyytäminen on vastuullista toimintaa.

Pelaamisen seuranta ja itsensä arviointi

Oman pelaamisen säännöllinen seuranta auttaa havaitsemaan muutokset ajoissa. Pelaajan kannattaa pitää kirjaa siitä, kuinka paljon aikaa ja rahaa hän käyttää pelaamiseen kuukausittain. Tämä kirjanpito paljastaa myös sellaiset trendit, joita pelaaja ei muuten huomaa, kuten asteittaisen panosten kasvun. Seuranta on tehokkainta, kun se tehdään rehellisesti ja ilman kaunistelua.

Itsensä arviointi voi tapahtua myös keskustelun kautta. Pelaajan kannattaa kysyä itseltään säännöllisesti, onko pelaaminen edelleen miellyttävää ja hallittua. Myös seuraavat kysymykset voivat auttaa: pelaanko useammin kuin aiemmin, käytänkö enemmän rahaa kuin aiemmin, ja tunnenko syyllisyyttä pelaamisen jälkeen. Jos vastaukset huolestuttavat, on aika tehdä muutoksia.

Pelaamisen seurannan ei tarvitse olla monimutkaista. Yksinkertainen muistiinpano jokaisen pelisession jälkeen riittää. Tärkeintä on, että pelaaja muodostaa itselleen realistisen kuvan omasta pelaamisestaan, ei siitä, mitä hän haluaisi sen olevan.

Pelaajan omat oikeudet ja vastuut

Pelaajalla on oikeus pelata turvallisessa ja säännellyssä ympäristössä, jossa pelien säännöt ovat selkeät ja rehelliset. Pelaajalla on myös oikeus saada tietoa pelien riskeistä ja omista mahdollisuuksistaan hallita pelaamistaan. Näiden oikeuksien käyttäminen on jokaisen pelaajan omalla vastuulla. Pelaajan tulee tutustua pelisääntöihin ja ehtoihin ennen pelaamisen aloittamista.

Pelaajan vastuulla on myös huolehtia siitä, että hänen pelitilinsä tiedot ovat ajan tasalla ja että hän noudattaa pelisääntöjä. Pelaajan tulee ilmoittaa mahdollisista muutoksista omassa tilanteessaan, jotka voivat vaikuttaa hänen pelaamiseensa. Pelaajalla on oikeus asettaa itselleen rajoja ja myös oikeus pyytää apua, kun hän kokee sen tarpeelliseksi.

Pelaajan kannattaa myös tutustua siihen, miten pelitili voidaan sulkea tai miten pelaamista voidaan rajoittaa. Näiden tietojen tunteminen etukäteen helpottaa päätöksentekoa silloin, kun rajoittaminen tulee ajankohtaiseksi. Pelaajan ei tule odottaa ongelman pahenemista ennen kuin hän ryhtyy toimenpiteisiin.

Lopuksi

Selkeät rajat, realistinen suhtautuminen riskeihin ja valmius hakea apua muodostavat vastuullisen pelaamisen perustan, joka kantaa myös silloin, kun pelit eivät mene suotuisasti. Mitä aikaisemmin huoli tunnistetaan ja siihen reagoidaan, sitä helpompi tilannetta on korjata ja sitä paremmin pelaaminen voi säilyä viihteenä, joka ei hallitse arkea.